Edaattori, jolle vihreät arvot ovat tärkeitä!

Vaaliteemani:

Teknologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävän kehityksen puolesta.
 

Ylioppilaskunnan roolia paikallisena vaikuttajana kehitettävä.

Mielestäni Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan tulisi pyrkiä entistä vaikutusvaltaisemmaksi paikallistoimijaksi. Ylioppilaskunnan edustajisto ja/tai hallitus voisi entistä useammin tuottaa kannanottoja ja lausuntoja ajankohtaisista paikallisista teemoista. Yliopistolla ja opiskelijoilla on tällä hetkellä melkoisesti nostetta paikallisten päättäjien ja muiden toimijoiden keskuudessa. Nyt olisi hyvä tilaisuus hyödyntää tätä nostetta ja etsiä ylioppilaskunnalle uudenlaisia toimintatapoja. Ylioppilaskunnan tulisi entistä aktiivisemmin etsiä uusia yhteistyökumppaneita ja kehittää säännöllistä yhteydenpitoa paikallispäättäjiin. Opiskelijoiden tulee saada enemmän tietoa ja vaikutusmahdollisuuksia heitä koskeviin asioihin paikkakunnalla. Myös yhteistyötä ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan kanssa pitäisi kehittää, on paljon yhteisiä opiskelijoita koskettavia asioita, joihin voisi yhdessä ottaa kantaa.

Opiskelijoiden toimeentuloa parannettava.

Opiskelijoiden toimeentuloon olisi vihdoin aika saada parannuksia. Hyvinvointitutkimusten mukaan opiskelijat ovat kaikkien pienituloisin väestöryhmä. Opintorahaa tulisi korottaa. Sen pitäisi mahdollistaa päätoiminen opiskelu, ilman lainanottovelvoitetta. Myös opiskelijoiden kesäajan toimeentulo pitää turvata, ilman että rahaa joutuu hakemaan kuntien sosiaalitoimesta.

Myös opiskelun ja perheen yhdistämisen pitäisi onnistua nykyistä paremmin. Meilläkin pitäisi Ruotsin mallin mukaisesti ottaa käyttöön opintorahan lapsikorotus. Lisäksi kotihoidon tuen kuntalisien myöntämisperusteista pitää poistaa opiskelijoita syrjivä lapsen syntymää edeltävä työssäolovaatimus. Esimerkiksi Lappeenrannan kaupungilla tällainen ehto on ja sen vuoksi kotihoidontukeen oikeutetulta opiskelijaperheeltä jää 142,96 €:n Lappeenranta-lisä saamatta.

Opiskelijoiden hyvinvoinnista pidettävä huolta.

Tutkimusten mukaan opiskelijoiden pahoinvointi on viimeaikoina lisääntynyt entisestään. Opiskelijayhteisöä pitää kehittää enemmän opiskelijoiden hyvinvointia edistäväksi. Tässä myös ylioppilaskunnalla on tärkeä rooli. Harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa on edelleen tuettava. Opiskelijakulttuuria on myös aktiivisesti kehitettävä päihteettömämmäksi. Tähän velvoittaa myös LTKY:n sitoutuminen Lappeenrannan kaupunginjohtajan aloitteesta kansallisen päihdeohjelman toteuttamiseen.

Myös opiskeluaikana vaanii syrjäytymisen riski. Ylioppilaskunnan on entistä voimakkaammin ponnisteltava, jotta syrjäytymisvaarassa olevat saadaan jotenkin osallistumaan opiskelijaelämään. Tuutoritoimintaa on jatkuvasti seurattava ja kehitettävä. Myös vanhemmille opiskelijoille suunnattua tuutorointia/aktivointia on lisättävä. Lisäksi meidän kaikkien on opeteltava pitämään toisistamme huolta! On ihan ok välillä soitella ja kysellä ”kadonneiden” opiskelijatovereiden perään. Silloin, kun ennaltaehkäisevä toiminta ei riitä, on YTHS:n kautta oltava mahdollisuus saada perusterveydenhuolto- ja mielenterveyspalveluita.

Suomen koulutusjärjestelmän taso säilytettävä.

Suomen koulutusjärjestelmän maksuttomuus on säilytettävä, myös EU/Eta –maiden ulkopuolelta tuleville. Ikävä kyllä opintoaikojen rajaukset menivät läpi. Opiskelijajärjestöjen velvollisuus on tarkkailla, että kehitetään myös muita kannustavia ja tukevia keinoja opiskeluaikojen lyhentämiseksi. Opinto-ohjausta tulee tarjota aikaisempaa enemmän ja  perusopetuksen tasoa tulee nostaa. Tällä hetkellä perusopetuksen resurssit eivät ole pysyneet kasvaneiden sisäänottomäärien vauhdissa. Lähiopetusta on tarjottava enemmän. On kehitettävä enemmän joustoja opiskeluun; rästitenttien suorittamiseen, enemmän kesäopiskelumahdollisuuksia jne.

Yliopiston rahoitus on riippuvainen suoritettujen tutkintojen määrästä. Opiskelijajärjestöjen on pidettävä esillä sitä tosiseikkaa, että sisäänottomäärien kasvattaminen ei samassa suhteessa lisää suoritettujen tutkintojen määrää, koska perusopetus on jatkuvasti aliresursoitua ja opinto-ohjausta ei ole riittävästi tarjolla. Isot sisäänottomäärät yhdistettynä heikkotasoiseen perusopetukseen nakertavat korkeakoulututkintojen arvostusta työmarkkinoilla. Sisäänottomäärien tulee perustua realistiseen arvioon alakohtaisesta työvoimatarpeesta, eikä lyhytnäköiseen rahoituskikkailuun. Ehkä koko rahoitusjärjestelmää olisi muutettava laadukkaampaan koulutukseen kannustavaksi. Toisaalta myöskään ammattikorkeakoulujen kirjoilla olevien opiskelijoiden määriin perustuva rahoitusjärjestelmä ei toimi. Ammattikorkeakoulut kilpailevat opiskelijoista houkuttelevilla tutkintosisällöillä, jotka eivät vastaa työmarkkinoiden tarpeita.