|
Naisille ja miehille on taattava yhtäläinen oikeus osallistua
työhön ja perhe-elämään. Nuorten naisten syrjintä työmarkkinoilla on saatava loppumaan.
Perheen perustamisesta aiheutuvat kustannukset on jaettava
kaikkien työnantajien kesken. Samalla isiä on rohkaistava
osallistumaan perhe-elämään nykyistä enemmän. Yhteiskunnan on
joustettava, jotta vanhemmat voivat viettää aikaansa lastensa
kanssa. Tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa ei enää olisi tilaa
lasten hankkimiselle? Millainen on sellaisen yhteiskunnan
tulevaisuus?
Opintoraha on nostettava sille tasolle, että opiskelijat voivat
keskittyä opiskeluun. Opiskelijoidenkin vuorokaudessa on vain
24 tuntia, joten ei ihme että opiskelijat kärsivät
mielenterveysongelmista, kun työaikalainsäädännön normit
ylittyvät reippaasti. Opintotukijärjestelmää ei pidä käyttää
keppinä tai porkkana valmistumisen nopeuttamiseksi.
Valmistumisen nopeuttamiseksi tarvitaan lisää resursseja
perusopetukseen ja tukipalveluihin. Opinnot pitäisi voida
yhdistää joustavammin erilaisiin elämäntilanteisiin, eli
vapaan tulon tukirajoja pitää nostaa ja perheellisille
opiskelijoille tarvitaan lapsikorotus.
Vaikka
kolmikantainen sopiminen on ollut ratkaisevassa asemassa mm.
Suomen talouden elvyttämisessä liittyy siihen kuitenkin myös
useita ongelmia. Suomessa on kolmikannassa palkkaratkaisujen
lisäksi sovittu myös veropolitiikasta ja joiltain osin myös
sosiaaliturvasta. Näissä asioissa ei kuitenkaan
työmarkkinajärjestölähtöisesti päästä kaikkia väestöryhmiä
parhaiten hyödyttävään loppu lopputulokseen. Tämä näkyy
tuloerojen voimakkaana kasvuna ja nimenomaan siinä, että
työmarkkinoiden ulkopuolella olevien väestöryhmien (mm.
opiskelijat, kotiäidit) tulotaso on heikentynyt.
Työnantajapuolella taas pienyrittäjien keskeiset ongelmat
(esim. puutteet sosiaaliturvassa) ovat jääneet ratkaisematta.
Valtion roolia vahvistamalla nämä tällä hetkellä "äänettömät"
tulevat myös huomioiduksi, yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys
saadaan pysäytettyä.
Suomalaiset eivät ole tasa-arvoisia terveyspalvelujen
saatavuuden suhteen; se vaihtelee mm. maantieteellisesti ja
sosiaalisen aseman perusteella. Tutkimusten mukaan
suomalaisten terveys on voimakkaammin riippuvainen henkilön
sosiaalisesta asemasta, koulutuksesta tai tulotasosta kuin
suurimmassa osassa muista eurooppalaisista maista. Tämä pitää
ehdottomasti korjata, jos haluamme jatkossa nimittää maatamma
hyvinvointivaltioksi.
Koulutuksellinen tasa-arvo:
takuu koulutuksen maksuttomuudesta myös tulevaisuudessa.
Mahdollisuus keskittyä opintoihin:
opintotukeen 15 prosentin korotus ja parannuksia apurahan
saajien asemaan.
Opetuksen laatutakuu:
hyvänä tavoitteena voidaan korkeakoulussa pitää
keskimäärin 15 opiskelijaa yhtä opettajaa kohti.
Keskeiset opiskelijapalvelut kuntoon:
opinto-ohjausta erityisesti oppiasteelta toiselle
siirryttäessä; lisää opintoneuvontapsykologeja ja
mielenterveyspalveluita; ammattikorkeakouluopiskelijoiden
terveydenhuollon resurssien turvaaminen.
Tasa-arvoa arkeen ja työhön:
vanhemmuuden kustannusten jako kaikkien työnantajien kesken
ja suurempi osa vanhempainvapaista isien käyttöön.
Parempi vähimmäisturva:
korotus lapsilisiin (2. lapsesta alkaen +10 € / kk) sekä
pienimpiin äitiys-, isyys- ja vanhempainrahoihin (+217 € /
kk).
Tukea yksinhuoltajille:
elatustuen korotus 124 eurosta 140 euroon kuukaudessa ja
toimenpideohjelma byrokratialoukkujen purkamiseksi yhden
huoltajan perheissä.
Palveluiden taso asianmukaiseksi:
neuvoloiden, kouluterveydenhuollon ja kotiavun kehittämiseen
toimenpideohjelma, jotta ennalta ehkäisevän työn resurssit
paranevat.
Päätösten terveysvaikutusten arviointi on
tehtävä pakolliseksi: terveyden
edistämisen on lisättävä terveyden tasa-arvoa
sosiaaliluokkien, sukupuolten ja kuntien välillä.
Terveyden edistämiselle:
on taattava nykyistä paremmat resurssit.
Enemmän pysyviä työsuhteita:
määräaikaisuuksien vähentäminen jakamalla vanhemmuuden
kustannukset tasan kaikkien työnantajien kesken ja antamalla
ammattiliitoille kanneoikeus tarkistaa työsuhteen
määräaikaisuuden perusteet.
Seuraavan
hallituskauden aikana:
valmisteltava ja tehtävä lisäselvityksiä
sosiaaliturvajärjestelmän uudistamiseksi perustulolla.
Oikeudenmukaisempi ja kannustavampi
sosiaaliturva:
perustulon avulla yksinkertaisempi sosiaaliturva, joka tekee
työnteosta aina kannattavaa.
Helpompi pääsy ansiosidonnaiselle:
ansiosidonnaisen turvan edellyttämän työssäoloaika
lyhentäminen 10 kuukaudesta 6 kuukauteen.
Reilummat pelisäännöt vuokratyöläisille:
vuokratyölle selkeät rajaukset, jotta yritykset eivät käytä
vuokratyövoimaa välttääkseen työnantajalle kuuluvia
velvollisuuksia, vaan vain tarvitessaan tilapäistä työvoimaa.
Takaisin alkuun
|