Siirry suoraan sisältöön
Etusivu » Blog » Omaishoitajat tarvitsevat tukensa

Omaishoitajat tarvitsevat tukensa

Hanna Holopainen valtuustosalissa

Ikäihmisten määrä kasvaa nopeaa tahtia ja sitä myötä ikäihmisten omaishoito, joka on jo noussut perinteisen lasten tai sairaiden läheisten omaishoidon rinnalle. Moni toki pystyy toimintakunnossa takavuosia pidempään – voidaan jopa puhua keski-iästä ja myöhäiskeski-iäistä sellaisilla lukemilla, joita aiemmin pidettiin vanhuutena.

Jossain vaiheessa useimmat meistä kuitenkin tarvitsevat apua joko läheisiltä tai muilta. Omaiset päätyvät joskus hoitamaan ikääntynyttä läheistään myös tahtomattaan, kun työvoimapula vaivaa kotihoitoa ja raskaampien palvelujen piiriin pääsevät lähinnä muistisairaat.

Jo yli miljoona suomalaista auttaa säännöllisesti läheistään arjessa. Heidän tilanteensa vaihtelevat suuresti: on lasten, sairaiden ja ikäihmisten hoitajia sekä näiden yhdistelmiä. Noin 350 000 henkilöä on pääasiallisessa vastuussa läheisensä huolenpidosta. Vain runsaassa 50 000 tapauksessa on tehty omaishoitolakiin perustuva omaishoitosopimus.

Kaikki eivät edes tunnista olevansa omaishoitajia. Suomen omaishoidon verkoston määritelmä omaishoitajasta auttaa havaitsemaan asemansa: ”Omaishoitaja on henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivan tarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti.”

Omaishoitajan työ on vaativaa ja henkisesti raskasta. Elämä voi myös helposti kapeutua läheisen seuraan neljän seinän sisälle.

Omaishoito sitoo vastuuseen toisesta, vaikka ulkopuolista apua kävisi päivittäin. Kokonaisvastuu jää nimittäin usein hoitavalle läheiselle, joka tuottaa hoidettavalle turvallisen hoitoympäristön.

Omaishoitajien työn tukemiseen löytyy keinoja, jos on halua. Vähin mitä voimme tehdä on nostaa palkkioita, esimerkiksi vähimmäishoitopalkkion 500 euroon ja hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana maksettava vähimmäishoitopalkkion tuhanteen euroon kuukaudessa.

Kun siirrämme maksatuksen vielä Kelalle, niin poistamme samalla omaishoidon palkkioiden sidokset määrärahoihin. Teemme pienillä korvauksilla sinnittelevien omaishoitajien elämästä vakaampaa.

Emme voi jättää kasvavan apua tarvitsevan ikäihmisten hoidon ja hoivan tuottamista tietenkään vain omaisten varaan. Jotta heidän taakkaansa voidaan järjestelmällisesti keventää, on luotava omaishoidon kehittämisen kansallinen strategia. Selvitetään siinä esimerkiksi työn ja omaishoidon yhdistämisen helpottamista, psykososiaalista tukea, lomituspalveluita sekä sukupuolten tasa-arvon näkökohtia tässä työssä.

Ilman omaishoitajien työtä sosiaali- ja terveydenhuolto kuormittuisi kestämättömästi. Meillä on keinoja auttaa heitä tärkeässä työssään.