Tälle sivulle on koottu kannanottojani ja valtiopäivätoimiani inhimillisemmän koulutuspolitiikan puolesta. Koulutuspolitiikka ja sen inhimillistäminen ovat olleet kansanedustajan työssäni pääteemojani.
Koulut ovat mielestäni vaikuttavin tulevaisuusinvestointi. Kirjoitukseni on julkaistu Uutisvuoksi -lehdessä 9.3.2023 ja Luumäen Lehdessä 16.3.2023.
Koulumaailmasta kuuluu huolestuttavia viestejä lasten oppimiseroista, opettajien uupumuksesta ja koulupudokkuudesta.
Valtiovarainministeriö julkaisi kirjoituksen julkaisun aikaan pitkän listan mahdollisista leikkauskohteista julkisen talouden tasapainottamiseksi. Huoli koulutuksesta ei näytä kantautuneen valtiovarainministeriön kabinetteihin, sillä listalla oli ehdotuksia myös koulutussäästöiksi.
Leikkaamisen sijaan investoidaan koulutukseen! Tuetaan lasten ja nuorten mahdollisuuksia oppia sekä opettajien mahdollisuuksia opettaa.
Keinoja ovat opetusryhmien pienentäminen, erityisopetukseen panostaminen, varhaisen tuen tarjoaminen sekä oppilaiden yksilöllinen huomiointi.
Kännykkävapaa koulupäivä parantaisi keskittymistä, ehkäisisi kännykkäriippuvuutta ja mahdollistaisi työrauhan niin oppijoille kuin opettajillekin.
Lue koko kirjoitukseni täältä.
Talousarvion 2023 käsittelyn yhteydessä (22.9.2022) kiinnitin huomiota opiskelijoiden mielenterveyden hätätilaan.
Meidän kaikkien on syytä olla huolissaan opiskelijoitten hyvinvoinnista. Tällä hetkellä tutkimusten mukaan opiskelijoiden psyykkinen oireilu on yleisempää kuin koko väestöllä keskimäärin. Voisi puhua myös mielenterveyden kriisistä tai hätätilasta.
Tällä hetkellä hoitoa edellyttävistä psyykkisistä vaikeuksista kärsii jo useampi kuin joka kolmas opiskelija, ja 13 prosenttia korkeakouluopiskelijoista on viimeisen vuoden aikana saanut diagnoosin masennuksesta. Tämän ratkaisemiseksi tarvitaan tietysti pitkäjänteisiä toimia ja panostuksia koulutuspolitiikkaan.
Meidän pitäisi miettiä tämmöisiä inhimillisiä tulokulmia ihan kaikilla eri sektoreilla liittyen tähän kokonaisuuteen. Tarvitaan lisäresursseja mielenterveyspalveluihin, riittävät hyvinvointi- ja ohjauspalvelut ja muita opiskelukykyä edistäviä toimenpiteitä. Lisäksi opiskelijat tarvitsisivat myös taloudellista vakautta elämäänsä. Tilanteessa, jossa mielenterveys järkkyy ja arki on kuormittunutta, on todella hankala tilanne, jos samalla joutuu kantamaan stressiä tulorajoista ja opintotukikuukausien määrästä.
Katso puheenvuoroni täältä.
Tein lasten ja nuorten mielenterveyden hätätilasta kirjallisen kysymyksen jo 4.6.2021.
Eri puolilta Suomea oli kuulunut jo erittäin huolestuttavaa viestiä lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden ruuhkautumisesta. tuolloin saattoi joltain osin puhua jopa järjestelmän romahtamisesta.
Akuutti mielenterveyteen liittyvä kriisi vaatii aina ripeitä tukitoimia ja joustavaa palvelujärjestelmää. Olisi tärkeää ratkoa pulmia etupainotteisesti ja ennalta ehkäisevästi, jotta lapsen ja nuoren toimintakyky säilyisi. Tärkeää on myös tukea koko perhettä ja tarjota tukea ja neuvoja matalalla kynnyksellä. Viivästys avun saamisessa pahentaa ongelmia, aiheuttaa turhaan lisää kuormitusta sekä lisää kustannuksia. On tärkeää, että koko palveluketju toimii. Samalla kun esimerkiksi vahvistetaan oppilas- ja opiskelijahuollon resursseja, on tärkeää varmistaa, että tarvittaessa myös edelleenohjaus jatkotoimien piiriin toimii ilman turhaa viivettä.
Kysyin hallitukselta: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä varmistaakseen lapsille ja nuorille yhdenvertaisen pääsyn matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin kaikkialla Suomessa?
Lue kirjallinen kysymykseni kokonaisuudessaan täältä.
Tein ensimmäisen eduskuntakauteni aikana lukuisia kirjallisia kysymyksiä opiskelijoiden tilanteesta ja inhimillisemmästä koulutuspolitiikasta:
- Lue kirjallinen kysymys kaksoistutkintojen rahoituksesta oppivelvollisuusiän pidentämisen yhteydessä täältä.
- Lue kirjallinen kysymys yo-kirjoitusten turvaamisesta myös koronakaranteenissa oleville kokelaille täältä.
- Lue kirjallinen kysymys ulkomaalaisten opiskelijoiden oleskelulupien käsittelyn ruuhkautumisesta täältä.
- Lue kirjallinen kysymys LUT-yliopiston ja LAB-ammattikorkeakoulun tutkintokiintiöistä täältä.
- Lue kirjallinen kysymys valtakunnallisen opiskelijapalautejärjestelmän käyttöön ottamisesta lukiokoulutuksen kehittämiseksi täältä.
- Lue kirjallinen kysymys Safe Schools Declarationin toteuttamisesta Suomessa täältä.
Opiskelijoiden mielenterveyden hätätila tulee korjata pikaisesti, vaadin Etelä-Saimaassa (23.5.2022).
Opiskelijoiden on nykyisin vaikea päästä terveyspalveluihin. Olin saanut tätä viestiä opiskelijoilta ja heidän vanhemmiltaan ja lukenut lehtien palstoilta.
Korona kuritti kohtuuttomasti erityisesti opiskelijoiden mielenterveyttä. Vaikka osa hyötyi etäopiskelusta, aivan liian moni jäi aivan liian yksin ja masentui.
Tilanne on näkynyt ylioppilaiden mielenterveyspalvelujen kysynnän voimakkaana kasvuna. Viime vuonna Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö (YTHS) laajensi toimintaansa myös ammattikorkeakoululaisiin, eikä ole pystynyt vastaamaan terveyspalvelujen ja varsinkaan mielenterveyspalvelujen kysynnän kasvuun.
Opiskelu muuttunut eri tahojen toimenpiteiden yhteisvaikutuksen johdosta armottomaksi kouluputkeksi. Lisäksi opiskelijoiden ruuvia on kiristetty muun muassa kannustamalla nopeampaan valmistumiseen ja tiukentamalla opintotuen ehtoja.
Palvelujen kysynnän kasvu on puolestaan yllättänyt YTHS:n eivätkä myöskään julkiset palvelut vedä. YTHS:n resurssit eivät ole kasvaneet kysynnän tahdissa ja se on myös paikoin kohdannut samat rekrytointiongelmat kuin muutkin sote-organisaatiot.
Ehdotin joukon toimia tilanteen parantamiseksi. Lue koko kirjoitukseni täältä.
Kirjoitimme haminalaisen koulutuksen tiimipäällikkö Katja Andrejevin kanssa Etelä-Saimaaseen (22.2.2023) ammatillisen koulutuksen tilanteesta. Opetus- ja kulttuuriministeriö oli virkapuheenvuorossaan 15.2. esittänyt ammatillisen koulutustarjonnan vähentämistä ja resurssien ohjaamista koulutustasoa nostavaan koulutukseen.
Ehdotus koskee erityisesti aikuisväestöä ja jatkuvan oppimisen tarjontaa. OKM on nyt aivan väärillä poluilla.
Tehokkain tapa nostaa työllisyyttä on nimittäin kouluttaa väkeä ammatillisesti jatkuvan haun ja työllisyyskoulutuksen kautta. Tekijäpula on juuri tekevässä portaassa. Ei ole järkevää leikata sieltä. Lue koko teksti täältä.
Täysistunnossa 9.2.2033 kysyin ammattiosaajien oppisopimuskoulutuksesta ministeri Tuula Haataiselta (sd.).
Tulevaisuudessa jopa 70 prosentin ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulututkinto, ja samaan aikaan meillä joka kuudes nuori aikuinen on pelkän peruskoulun varassa. Työllisyyden vahvistamisen näkökulmasta juuri tämän joukon huomiointi on olennaista, sillä heistä vain alle puolet käy töissä.
Hyvä ratkaisu olisi satsata erityisesti nuorten aikuisten ja vieraskielisen väestön oppisopimuskoulutukseen. Oppisopimuskoulutus tarjoaa houkuttelevan ja motivoivan väylän osaamisen kehittämiseen, kielen oppimiseen ja toimeentuloon. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: kuinka me turvaamme sen, että tulevaisuudessa meillä on riittävästi ammattiosaajia, ja varmistamme, että TE-palvelut, oppilaitokset ja työpaikat saadaan tiiviimpään yhteistyöhön kaikista matalimmin koulutetun väestön osaamistason nostamiseksi?
Lue koko kysymys täältä.
Talousarvion 2023 käsittelyn yhteydessä nostin (20.12.2023) esiin sen ikävän seikan, että Suomen houkuttelevuus ulkomaalaisen maahanmuuton suhteen on aika heikko. Koulutuksen jälkeenkin lähdetään maasta liian helposti.
OECD-vertailussa Suomi on houkuttelevuudessa vasta sijalla 17. Kun näitä osaajia pyritään tänne houkuttelemaan, niin meidän pitää tietysti kehittää sitten sitä, että pystymme tätä sijoitusta nostamaan.
Erityisesti vielä on haasteita siinä, että kun tänne tulee vaikka korkeakouluopiskelijoita, niin he pystyvät sitten valmistumisen jälkeen tänne jäämään ja täällä työllistymään. Tavoitteenahan on se, että saamme kymmenessä vuodessa kolminkertaistettua kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrän, ja se ei ole ihan helppo tehtävä, kun miettii, että maailmalla näistä osaajista kilpailee moni muukin maa.
Tarvitsemme määrätietoisia toimia kotoutumistoiminnan kehittämiseksi. Sielläkin on tekemistä prosessien sujuvoittamiseksi ja siinä, että se on erityisesti nykyistä paremmin työelämälähtöistä.
Lue koko puheenvuoroni täältä.
Otin kantaa katujengikeskustelussa (19.12.2023) sen puolesta, että nuoret asetetaan keskiöön päätöksenteossa. Nuoret kaipaavat nimenomaan ratkaisuja ja toimia eivätkä populistista kauhistelua.
Nuoret haluavat vastauksen siihen, sitoutuvatko kaikki puolueet eduskunnassa viranomaisten resurssien kasvattamiseen. Tarvitsemme lisää lastensuojelun, oppimisen tuen ja nuorisotyön resursseja sekä lisää resursseja myöskin kolmannen sektorin järjestöille, jotka tekevät vaikkapa nyt nuorisotyötä sekä työtä kriminaalipolitiikan parissa.
Nuorisoalan 40 järjestöä oli myös lähettänyt edustajille vetoomuksen siitä, että keskustelu ja ratkaisuehdotukset kohdistettaisiin nuorten pahoinvoinnin ja syrjäyttämisen juurisyihin eikä yksittäiseen oireeseen.
Lue koko puheenvuoroni täältä.
Syrjäytymisen suurin syy on koulutuksen ulkopuolelle jääminen, sanoin välikysymyskeskustelussa (19.12.2023). Tämä hallitus on panostanut hyvin moneenkin ennalta estävään toimintaan, mutta koulutuksen ja koulupudokkuuden ehkäisemiseen on tehty suuri rakenteellinen ja systeeminen muutos, kun on tullut maksuton toinen aste ja on pidennetty oppivelvollisuutta. Se on tulevaisuudessa ihan merkittävä tekijä siinä, että toivottavasti saadaan näistä nuorista paremmin kiinni: he eivät jää tyhjän päälle, he eivät jää kaduille, ja he eivät jää siten alttiiksi sille, että heitä värvätään tällaisiin rikollisjengeihin.
Lue koko puheenvuoroni täältä.
Talousarvion käsittelyssä (15.12.2022) kiittelin hallitusta siitä, että koulutuksen kunnianpalautusta on tehty. Sivistys ja osaaminen on tae sekä yhteiskunnan menestykselle että myös yhteiskunnan kriisinkestävyydelle. Varmasti tausta sille, kuinka hyvin suomalainen yhteiskunta on selvinnyt tästä koronapandemiasta sekä nyt tästä Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamasta turbulentista tilanteesta, on nimenomaan siinä vahvassa koulutuksessa ja sivistyksessä, joka meillä on.
Hallitus on tehnyt paljon hyviä asioita. Erityisesti oppivelvollisuuden pidentäminen on ollut tietysti isoin hanke, joka on viety eteenpäin, ja se on onnistunut siitä huolimatta, että samanaikaisesti koulutoimea on haastanut tämä koronarajoitusten aiheuttama valtava vaatimus digiloikasta ja siirtymisestä etäopetukseen. Meidän opettajat ansaitsevat kyllä täyden kiitoksen siitä, että he suoriutuivat siitä.
Tällä hallituskaudella on aloitettu koulutuksen kunnianpalautus, ja tämä hallitus onkin lisännyt yhteensä miljardi euroa eri koulutusasteille. Koulutukseen investointi on investoimista tulevaisuuteen, elinvoimaisuuteen, kilpailukykyyn sekä yhteiskunnan kriisinkestävyyteen. Meidän on varmistettava, että kaikki pidetään mukana. Vahva talous pohjautuu korkeaan osaamistasoon.
Vaikka tällä kaudella korjaustoimia on tehty paljon, aiempien hallitusten koulutusleikkausten jälki näkyy valitettavasti vielä pitkään. Tämän todistavat muun muassa tilastot suomalaisten nuorten lukutaidosta. Lukutaidon taso on heikentynyt 2000-luvulla, ja heikkojen lukijoiden osuus on lähes tuplaantunut kymmenessä vuodessa.
Tämä hallitus on toteuttanut historiallisen oppivelvollisuusuudistuksen ja toisen asteen maksuttomuuden. Nyt oppivelvollisuuden piirissä aloittaakin jo kolmas ikäluokka. Ensimmäisten tulosten perusteella uudistus on onnistunut vähentämään koulupudokkuutta. Tällä hetkellä kun inflaatio ja energian hintojen nousu kurittavat pienituloisia perheitä, on monelle perheelle varmasti helpotus, että toisen asteen opiskelu on maksutonta.
Lue koko puheenvuoroni täältä ja täältä.
Katja Andjevin kanssa kirjoitimme työperäisen maahanmuuton koulutuksista. Kirjoitus on julkaistu Uutis-Vuoksessa 7.12. ja Kymen Sanomissa 30.11.2022.
Suomen väestöllinen huoltosuhde on jatkuvassa muutoksessa, ja työvoimapula on useilla aloilla sellainen, että tilanne ei ratkea kuin työperäisellä maahanmuutolla.
Moni ammattilainenkin kaipaa koulutusta päästäkseen kiinni uuden maan toimintatapoihin, säädöksiin ja työvälineisiin. Se alkaa mahdollisesti ensin kielikoulutuksella ja etenee siitä kohti ammatillista koulutusta.
Työvoimapoliittista kotoutumiskoulutusta tulisi vahvistaa TE-uudistuksen yhteydessä. Kaikkialla koulutuksia ei pystytä järjestämään yhtä paljon ja tulijalle sopivassa ryhmässä.
Yhteistyössä yritysten kanssa tulisi lisätä työvaltaista ja oppisopimuspohjaista opiskelua maahan muuttaneille ja tarjota kielikoulutusta sen rinnalla. Lue lisää täältä.
Nuorisolain muutoksen käsittelyn yhteydessä (4.10.2022) kannoin huolta nuorten hyvinvoinnista ja nuorten jaksamisesta.
Tiedämme kaikki, kuinka korona-aika on koetellut nuoria ja moni nuori on korona-aikana kokenut syrjäytymistä ja on ollut vaikeampi päästä sitten erilaisten yhteisöllisten toimintojen piiriin, kun harrastustoiminta on ollut tauolla. Yhä enenevässä määrin meillä on tilanne, jossa osa nuorista on erittäin aktiivisia, heillä on erittäin aktiivista harrastustoimintaa, jotkut ovat jopa usean eri harrastustoiminnan piirissä, mutta sitten vastaavasti on nuoria, joilla ei ole yhtään harrastustoimintaa ja joilla ei ole välttämättä minkäänlaisia kavereita vapaa-ajalla, ja sitten se koettelee tietenkin nuorten henkistä hyvinvointia vahvasti.
Tässä sivistysvaliokunnan mietinnössä on erittäin hyvin kuvattu tätä kokonaisuutta ja näitä haasteita, ja tässä on tuotu esiin se, että tämä harrastamisen malli, jossa valtio on tukenut tämmöistä matalan kynnyksen harrastustoimintaa, on ollut varsin hyvä.
Edelleenkin pitää pyrkiä ihan etsimään niitä nuoria, jotka tämänkään toiminnan puitteissa eivät ole löytäneet sitä omaa harrastusmahdollisuuttaan, ja meidän pitää panostaa siihen, että ketään ei jätetä ulkopuolelle. Sitten valiokunta on ihan oikein todennut, että kun kunnat ovat keskeisenä järjestäjänä tässä harrastamisen Suomen mallin mukaisessa toiminnassa, niin tietenkin haasteena on varmasti se, että eri kunnissa on hyvin vaihtelevat resurssit.
Lue koko puheenvuoroni täältä.