Etusivu » Blog » Budjetti23 Sisäministeriö

Budjetti23 Sisäministeriö

Kuva eduskunnan istunnosta

Ohessa on puheenvuorojani liittyen Sisäministeriön pääluokan budjettiin. Samassa istunnossa oli käyty keskustelua myös katujengi/nuorisorikollisuus välikysymyksestä ja osassa puheenvuoroissani viitataan siihen keskusteluun:

13.55 Hanna Holopainen vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä jo monessa puheenvuorossa on todettu, niin iso haaste on pelastajien riittävä määrä. Vuoteen 2030 mennessä on arvioitu tarvittavan jopa 2 500 uutta pelastajaa, ja tämä on tietenkin haaste siinä, kuinka saadaan koulutusmääriä kasvatettua. Haasteena on myös se, että hyvinvointialueilla ollaan aika huolestuneita myöskin pelastustoimen rahoituksesta, mutta sitten kun tätä hyvinvointialueitten rahoituskokonaisuutta korjataan, toivottavasti myös tähän tulee korjaus. 

Olisi tästä pelastajien määrän lisäämisestä kaksi kysymystä ministerille. Toinen on se, että kun asevelvollisuuden kehittämistä miettinyt komitea sekä Sopimuspalokuntien Liitto ovat esittäneet sitä, että siviilipalveluksen suorittamisen yhteydessä voitaisiin pilotoida tämmöistä mallia, jossa voitaisiin suorittaa siinä yhteydessä tämmöistä pelastustoimen koulutusta, niin onko tämä pilottihanke mahdollisesti etenemässä tai onko siitä suunnitelmia. Tämä olisi aika hyvä tapa nostaa [Puhemies koputtaa] tätä sopimuspalokuntatoimen tunnettuutta, ja se olisi yhteiskunnallisesti merkittävää, vaikka… [Puhemies keskeyttää puheenvuoron puheajan ylityttyä] 

14.24 Hanna Holopainen vihr :

Arvoisa puhemies! Ensin muutama sana vielä noista pelastajista. Pelastajien määrää on todellakin pikaisesti nostettava, koska vuoteen 2030 mennessä tarvitaan 2 500 uutta pelastajaa, ja koulutusmäärät täytyy nostaa sen mukaiselle tasolle. Tuossa äskeisessä puheenvuorossani nostin esiin sen ehdotuksen, jonka Sopimuspalokuntien Liitto sekä myöskin asevelvollisuuden kehittämistä tutkinut parlamentaarinen komitea ovat tehneet, siitä, että siviilipalveluskoulutuksen yhteydessä voitaisiin suorittaa tämmöinen pelastajatutkinto, joka sitten mahdollistaisi sen, että tämän koulutuksen saaneet henkilöt voisivat toimia sopimuspalokuntatoiminnassa. Vaikka näitten henkilöitten määrä olisi mahdollisesti vuosittain melko pieni, tässä tilanteessa sitä voidaan pitää kuitenkin yhteiskunnallisesti merkittävänä uutena väylänä saada kipeästi tarvittuja uusia toimijoita tänne sopimuspalokuntien kentälle. 

Toinen asia pelastajien määrään liittyen on pelastajien eläköityminen. Tällä hetkellä tilanne on se, että pelastusalan eläkeikää nostettiin aiemmin, ja nyt sitten on haasteena se, että aika moni pelastaja joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle ennenaikaisesti. Tähän on ehdotettu — muun muassa Pelastusalan unioni on ehdottanut — sellaista lisäeläkemallia, joka mahdollistaisi sen, että se joustavoittaisi tätä eläkkeelle siirtymistä, ja se olisi työnantajan kannalta kustannusneutraali. Olisi mielenkiintoista, että tätäkin mallia voitaisiin edistää ja selvittää lisää. 

No, sitten täällä on ihan aiheellisesti keskusteltu turvallisuudesta ja turvallisuusviranomaisten resursseista. On tosi tärkeätä huomata, että tämä suomalainen kokonaisturvallisuuden malli kattaa sen, että meillä pitää olla riittävät resurssit kaikilla viranomaisilla, jotka osallistuvat arjen turvallisuuden rakentamiseen. Se pitää sisällään sekä nämä poliisit, pelastajat ja Hätäkeskuslaitoksen että kaikki muutkin viranomaiset, jotka työskentelevät muun muassa syrjäytymisen ehkäisyn parissa. Täällä aiemmin tänään käytiin keskustelua tästä jengirikollisuudesta, ja siinä suurimmassa osassa puheenvuoroista tunnistettiin hyvin se, että nimenomaan syrjäytymisen ehkäisy on sitä tärkeintä ennaltaestävää työtä myös tämän kriminaalipolitiikan osalta. Onkin tärkeätä resursoida sitä riittävästi, koko tätä viranomaiskenttää, jotta he pystyvät moniammatillisesti tekemään yhteistyötä, joka on todettu vaikuttavaksi ja tehokkaasti. 

No, sitten vielä näistä Maahanmuuttoviraston prosesseista ja resursseista, joista on keskusteltu viime aikoina paljon. Aika usein, kun tapaa yrittäjiä tai esimerkiksi startup-yhteisön jäseniä, ensimmäisenä he nostavat esiin haasteen siitä, että Suomeen työhön tulevilla ulkomaalaisilla tämä prosessi on hyvin hidas, [Mari Rantanen: Se kestää yhdeksän päivää!] ja joskus esimerkiksi opiskelupaikan vastaanottamisen esteeksi muodostuu se, että nämä oleskeluluvat eivät ole hoituneet riittävän ajoissa. Onkin tärkeätä, että jatketaan tämän hallituksen työtä, niin että näitä esteitä saadaan purettua. 

17.39 Hanna Holopainen vihr :

Arvoisa puhemies! Olemme täällä tänään keskustelleet nuorisorikollisuudesta ja sen torjumisesta. Aivan alkuun totean, että syrjäytymisen ehkäisy on ylivoimaisesti parasta kriminaalipolitiikkaa. Se on tehokkainta ja inhimillisintä tapaa torjua rikollisuutta.  

Meillä on tänään ollut pitkä keskustelu, ja siinä on noussut hyviä asioita esiin. Meillähän on paljon tutkittua tietoa siitä, kuinka nuorisorikollisuutta torjutaan. Edustaja Harakka nosti täällä hyvin esiin, että tällainen nuorisojengirikollisuusilmiöhän on tavallaan yhteiskunnassa vuosikymmenestä toiseen toistuva ilmiö, ja sitten siihen pystytään puuttumaan. Meillä on tehokkaita keinoja siihen puuttumiseksi ollut aikaisempinakin vuosikymmeninä, ja niin on nytkin. Mutta jotta näin voidaan tehdä, se tarkoittaa, että kaikilla niillä toimijoilla, jotka tässä voivat auttaa, täytyy olla tarvittavat resurssit. Kysymys on sekä poliiseista että muista viranomaisista, jotka tekevät ennalta estävää työtä lasten ja nuorten parissa, kuten riittävistä resursseista kouluissa, jotta voidaan turvata lapsille riittävä tuki oppimiselle, jotta he pääsevät elämänsyrjään kiinni. Kysymys on myös siitä, että meidän pitää pitää huolta, että niiden kolmannen sektorin järjestöjen, jotka tekevät ennalta estävää työtä, jotka tekevät esimerkiksi väkivaltatyötä ja jotka tekevät työtä uusintarikollisuuden ehkäisemiseksi, toimintaresurssit turvataan tulevaisuudessakin. Tiedämme hyvin, että näitten järjestöjen rahoitus on tulevina vuosina pystyttävä turvaamaan.  

Meillä on hyvin paljon tutkittua tietoa siitä, mikä johtaa syrjäytymiseen. Kaikkein suurin syy on koulutuksen ulkopuolelle jääminen. Tämä hallitus on panostanut hyvin moneenkin ennalta estävään toimintaan, mutta koulutuksen ja koulupudokkuuden ehkäisemiseen on tehty suuri rakenteellinen ja systeeminen muutos, kun on tullut maksuton toinen aste ja on pidennetty oppivelvollisuutta. Se on tulevaisuudessa ihan merkittävä tekijä siinä, että toivottavasti saadaan näistä nuorista paremmin kiinni: he eivät jää tyhjän päälle, he eivät jää kaduille, ja he eivät jää siten alttiiksi sille, että heitä värvätään tällaisiin rikollisjengeihin.  

Tämä hallitus on tehnyt paljon hyviä panostuksia, mutta silti kirittävää jää tuleville hallituksille vielä merkittävästi. Näitä panostuksia pitää jatkaa, esimerkiksi poliisien määrää tulee kasvattaa, mutta meidän pitää myös puuttua semmoisiin tavallaan täysin käsittämättömiin turvaverkon katvealueisiin, joita meillä on. Esimerkiksi tutkimusten mukaan kuntapuolella kaikkein vaikeimmin on saatavissa alaikäisten päihdehoitopalvelua. On jotenkin aivan käsittämätöntä, että meillä on esimerkiksi alle 15-vuotiaita päihteidenkäyttäjiä. Totta kai se on järkyttävää, mutta vielä järkyttävämpää on se, että meillä ei ole yhteiskunnassa resursseja hoitaa näitä lapsia silloin kun tämä ongelma havaitaan. Täytyy sanoa, että yhteiskunta ikään kuin jättää heidät heitteille. Tämä on ihan välttämätöntä korjata, niin että silloin kun meillä päihteiden käyttöä havaitaan, nämä lapset saavat apua. Kysymys on kuitenkin riippuvuussairaudesta, joka tarvitsee hoitoa. 

Sitten sen lisäksi meidän pitää turvata se, että nimenomaan perheet saavat apua ajoissa. Tässä edellisessä puheenvuorossa puhuttiin hyvin perheistä. Perheet tarvitsevat apua myös sillä hetkellä, kun paljastuu, että lapsi tai nuori on osallisena tämmöisessä rikollisessa toiminnassa. Se on useimmiten vanhemmille suuri järkytys, ja he myöskin tarvitsevat tukea sellaiseen tilanteeseen. Meidän täytyy luoda se verkosto semmoiseksi, että vanhemmat, jos he vain ovat halukkaita ja motivoituneita siihen, saadaan siinä tilanteessa mukaan lapsen tai nuoren saattamiseen oikealle polulle. Tämä toiminta joskus unohtuu silloin kun ollaan tämmöisessä vakavassa tilanteessa. 

Kun tuolla kentällä esimerkiksi uusintarikollisuuden ehkäisemiseksi työtä tekevien henkilöiden kanssa keskustelee, he nostavat selkeänä viestinä sen, että kenenkään kohdalla ei pitäisi luovuttaa ikinä. Aina pitäisi pystyä taistelemaan sen eteen, että niitä mahdollisuuksia kaidalle polulle palaamiseksi tarjotaan säännöllisin väliajoin, esimerkiksi vaikka nyt päihdekuntoutusta. Saattaa olla, että ensimmäinen, toinen tai kolmaskaan kerta ei auta päihteettömän elämäntavan pariin pääsemiseksi, mutta ehkä sitten se neljäs kerta jo toden sanoo. Silloin meillä pitää olla semmoiset resurssit, että pystytään nappaamaan kiinni näistä ihmisistä ja tarjoamaan apua silloin kun he ovat vastaanottavaisimmillaan sille. 

Vielä totean tähän lopuksi, että tänään on ajoittain käytetty aika rajua kieltä maahanmuuttajista, ja ei voi muuta sanoa kuin että täällä yhteiskunnassa aika moni taho tekee töitä sen eteen, että saadaan houkuteltua maahantulijoita työhön tänne Suomeen, ja tämäntyyppinen keskustelu kyllä tekee sen työn aika vaikeaksi. 

19.49 Hanna Holopainen vihr :

Arvoisa puhemies! Jatkan tuosta pelastusalan eläkeiästä. Juuri näin, siis pelastusalan työkyvyttömyyseläkkeitten määrä on tosi suuri ja pelastajat harvoin pystyvät jatkamaan sinne eläkeikään asti. Olen itse tehnyt toimenpidealoitteen siitä, että toteutettaisiin tätä Pelastusalan unionin esittämää mallia tässä eläkejärjestelmässä, jolla sitten tämmöisen lisäeläkkeen kautta saataisiin joustavuutta. Se olisi heidän laskelmiensa mukaan kustannusneutraali työnantajalle, mutta se myöskin auttaisi nimenomaan tähän tilanteeseen ja mahdollistaisi siellä työssä olemisen pidempään ja sen, että myöskään tämä eläkekertymä ei sitten muodostuisi niin matalaksi kuin mitä nyt, jos työkyvyttömyyseläkkeelle joutuu jäämään aiemmin. 

Sen lisäksi nostin aiemmissa puheenvuoroissani esiin sen, että olisi syytä pistää vireille muun muassa asevelvollisuuden kehittämistä miettineen komitean ehdotus tästä, että siviilipalveluksen yhteydessä voitaisiin pilotoida pelastusalan koulutuksen suorittamista. Toivottavasti se nyt sitten ainakin seuraavalla hallituskaudella etenee. Se on pieni osa sitä, että saataisiin lisää pelastajia, mutta kuitenkin olisi merkittävää tehdä kaikki toimet, joilla pelastajien määrää saadaan siihen tavoitteeseen, joka täällä on aiemminkin tullut, että tarvitaan 2 500 pelastajaa vuoteen 2030 mennessä. 

Sitten täällä edellisessäkin keskustelussa, tuossa välikysymyskeskustelussa, puhuttiin poliisien määrästä. Nostaisin esiin sen, että vaikka hallitusta on kovasti syytetty, niin nimenomaan tässä hallituksen sisäisen turvallisuuden selonteossa on linjattu, että vuoteen 2030 mennessä poliisien määrä pitää nostaa 8 200 henkilötyövuoteen, ja tämähän on aivan merkittävä lisäys varsinkin verrattuna siihen, kuinka aiempina kausina poliisien määrää on lisätty. Täällä esimerkiksi kokoomuksen puheenvuorossa äsken kuultiin, että he olisivat valmiita lisäämään resursseja kahdeksalla miljoonalla. Se ei vielä oikeastaan kuulosta siltä, että päästäisiin edes tähän 8 200 poliisin määrään 2030-luvulle mennessä. Tässä tietenkin pullonkaulana on tämä poliisikoulutus. Se, että pystytään kouluttamaan riittävä määrä poliiseja, ensinnäkin tarvitsee tietenkin sen, että sinne on riittävästi kelpoisia hakijoita, ja nythän olemme kuulleet, että hakijamäärät ovat heikentyneet. Tässä varmasti on yhtenä syynä se, että tämä rahoitus on ollut niin tempoilevaa eikä olla pystytty tarjoamaan pitkäaikaisia työsuhteita. Erityisesti kun olen keskustellut poliisipäälliköiden kanssa, niin he ovat tuskastelleet nimenomaan sitä, että he eivät ole omalle henkilökunnalleen pystyneet tarjoamaan pysyviä työsuhteita, ja sitten se on aiheuttanut semmoista tempoilevuutta, että ihmiset joutuvat aina hakemaan näitä määräaikaisia työsuhteita. Semmoinen pysyvyys sieltä on puuttunut, mikä ei varmastikaan lisää sen alan houkuttelevuutta. Tähän on ihan välttämätöntä tulevilla hallituskausilla puuttua. 

20.05 Hanna Holopainen vihr :

Arvoisa puhemies! Täällä keskusteltiin aikaisemmin poliisien määrästä liittyen vakavampaan rikollisuuteen, mutta haluaisin nostaa vielä sen näkökulman, mitä esimerkiksi oikeusasiamies on nostanut, että kun poliisien määrä on liian pieni ja tutkinta-ajat ovat pitkiä, niin itse asiassa myöskin pienempien omaisuusrikosten, esimerkiksi pyörävarkauksien, tutkimatta jättäminen nakertaa kansalaisten oikeustajua ja on omalta osaltaan romuttamassa yhteiskuntarauhaa ja yhteistä luottamusta. Siksikin olisi tärkeätä korjata poliisien määrä sille tasolle, että tutkinta-ajat eivät venyisi, ettei aina puhuta pelkästään siitä, että meillä on tätä vakavaa rikollisuutta, väkivaltarikollisuutta, vaan myöskin omaisuusrikokset ansaitsevat tarvitsemansa huomion, koska pienempituloiselle ihmiselle se, että häneltä vaikka varastetaan polkupyörä, on hänen elämässään merkittävä teko ja myöskin vaikuttaa hänen arkeensa ratkaisevalla tavalla. 

Sitten nostaisin esiin toisen asian, joka liittyy kiinteistöihin ja turvallisuusviranomaisten kiinteistöihin. Ollaan käsitelty puolustusvaliokunnassa paljonkin Senaatti-kiinteistöjen alle tullutta Puolustuskiinteistöt-yhtiötä, ja siinä yhteydessä on todettu, että se on tuonut parannuksia siihen, kuinka Puolustusvoimien tarpeita pystytään kiinteistöhoidossa paremmin huomioimaan. Onkin varmaan syytä jatkossa tarkastella sisäisen turvallisuuden viranomaisten tarpeita, esimerkiksi nyt Rajavartiolaitoksen kiinteistötarpeita, tarvitsisivatko nekin tämmöisen samantyyppisen rakenteen. Mutta varmaan aika näyttää, kun tätä Puolustuskiinteistöjen taivalta seurataan, minkälaisia johtopäätöksiä sitten tehdään. 

Sitten palaisin vielä hetkeksi tähän maahanmuuttokysymykseen, mitä muutamassa puheenvuorossa aikaisemmin puhuttiin. Meillä on nyt aika paljon tänne tullut Ukrainasta pakolaisia, joilla on tämmöinen vähän erityyppinen status, he ovat tilapäisen suojelun statuksella, joka poikkeaa muista prosesseista. Siihen sisältyy se, että heillä on heti tänne saavuttuaan mahdollisuus tehdä työtä ja he pystyvät osallistumaan tämän yhteiskunnan jäseniksi täysivaltaisemmin. On varmasti syytä seurata näitä tuloksia, mitä tästä tulee, ja miettiä sitten, pitäisikö muittenkin humanitäärisistä syistä maahan tulevien osalta pikemminkin mahdollistaa se, että he pystyisivät tekemään työtä ja kantamaan kortensa kekoon tämän yhteiskunnan rakentamiseksi. Nythän meillä on järjestelmä, jossa tätä nimenomaan pyritään estämään. Kun hallintovaliokunnassa on käyty läpi sitä, kuinka pystyttäisiin maahanmuuttajien työllistymistä edistämään, niin itseäni hämmästytti esimerkiksi se, että nyt turvapaikanhakijoitten osalta ei esimerkiksi ole olemassa minkäänlaista tilastointia siitä, kuinka moni heistä käy töissä. Joissakin vastaanottokeskuksissa kuulemma pidetään paperilla jonkun tyyppistä tukkimiehen kirjanpitoa, mutta siellä ei ollut tästä mitään sellaisia tilastoja, mitä olisi voitu esimerkiksi valiokunnalle esitellä. 

20.26 Hanna Holopainen vihr :

Arvoisa puhemies! Muutama sana tilastoista. Toteaisin vain sen, että nyt tällä hetkellähän meille tulee varsin vähän niitä turvapaikanhakijoita. Siis ukrainalaisia tilapäistä suojelua saaneita tulee paljon, ja puhutaan siis laajamittaisen maahantulon määristä, kymmenistätuhansista, mutta sitten varsinaisia turvapaikanhakijoita tulee varsin vähän — ihan sillä, että kuulijat pysyvät tässä kärryillä. Ja toisaalta siellä ei ole ihan hirveästi niitä supistettavia menojakaan siltä osin, jotta ei tule väärää kuvaa, että siellä olisi paljon resursseja.