Kesän kuumin puheenaihe Saimaan alueella ovat kaivoshankkeet. On noussut huoli herkän järviluonnon puolesta, kun alueella on tehty useita malminetsintävarauksia. Lainsäädäntömme on kaivosteollisuuden kannalta edullinen ja Suomi on sen vuoksi kansainvälisten kaivosyhtiöiden kannalta houkutteleva maa. Maaperämme kaivannaiset voi hakea halpaan hintaan muualla jalostettavaksi ja jättää riskit ja haitat paikallisten murheeksi.
Etsintävarauksia voi tehdä myös sellaisille alueille, joille tuskin on mahdollista saada lupaa varsinaiselle kaivostoiminnalle. Suomen järviluonnossa riski laajojen alueiden saastumiselle on erityisen suuri. Etsintävarausvaiheessa ei nykylain mukaan tehdä ympäristövaikutusten arviointia ja viranomaisten on luvat käytännössä lähes aina myönnettävä. Varaukset voivat olla voimassa jopa kymmeniä vuosia, mikä aiheuttaa alueen toimijoille kohtuutonta epävarmuutta.
Kaivoslain uudistaminen on kirjattu hallitusohjelmaan ja uudistusta valmistellaan Työ- ja elinkeinoministeriön asettamassa työryhmässä. Lakiluonnos lähtee lausuntokierrokselle syyskuussa ja valmis esitys tulee eduskunnan käsittelyyn loppuvuonna. Huolta on aiheuttanut valmistelutyöryhmän vahva kaivosteollisuuden edustus.
Vastapainoksi tarvitaan vahvaa vaikuttamista, jotta myös ympäristönäkökulmat tulevat huomioiduksi. On hienoa, että Saimaan ystävät ovat aktivoituneet. Esimerkiksi Etelä-Savon puolella moni kunta on asettunut vastustamaan kaivoshankkeita ja lähes 20.000 ihmistä on yhdistänyt voimansa Facebookissa ”Saimaa ilman kaivoksia” -ryhmässä.
Kaivoslaille tarvitaan kokonaisuudistus, pelkkä hienosäätö ei riitä. Lupamenettelyä on muutettava siten, että lupaa myönnettäessä huomioidaan toiminnan vaikutukset ympäristölle ja alueen muulle elinkeinotoiminnalle. Vaikutukset tulee arvioida tarkemmin koko elinkaaren ajalta suunnittelusta jälkikäyttöön. On lisättävä maanomistajan, kuntien, alueen asukkaiden ja muiden vaikutuspiirissä olevien toimijoiden mahdollisuuksia vaikuttaa. Etsintävarausten tekeminen Saimaan kaltaisessa herkässä luontoympäristössä ja luonnonsuojelualueilla tulee kieltää.
Kaivosyritysten vastuu ympäristöstä ja ihmisistä tulee taata sekä kaivoksen toimiessa että sen sulkemisen jälkeen. On huolehdittava siitä, että kaivostoiminnan jälkien korjaaminen ei jatkossa enää kaadu suomalaisten veronmaksajien maksettavaksi. Tämä voidaan toteuttaa keräämällä yhtiöiden liikevoitoista varoja kaivosrahastoon. Lisäksi on pikaisesti valmisteltava kaivosveron käyttöönottoa. Riskien hinnoitteleminen osaksi toimintaa kannustaa myös raaka-aineiden kierrätykseen ja ympäristön kannalta parhaiden mahdollisten teknisten ratkaisuiden kehittämiseen ja käyttöönottamiseen.
Nyt on aika vaikuttaa ja luoda painetta lain valmisteluun. Perinteisten luonnonsuojeluaktiivien vääntövoima ei riitä, mukaan tarvitaan kaikkia Saimaan ystäviä puoluekannasta riippumatta.
Hanna Holopainen
Lappeenranta
kansanedustaja
Vihreät
Eduskunnan LoveSaimaa verkoston puheenjohtaja