Etusivu » Blog » Naiserityisyys mukaan päihdepalveluiden toteuttamiseen hyvinvointialueilla

Naiserityisyys mukaan päihdepalveluiden toteuttamiseen hyvinvointialueilla

Kaisa Tammen Rikosseuraamusvirastolle tekemässä naisvankiselvityksessä paneuduttiin naisvanien erityiskysymyksiin. Kotkalaislähtöinen Teija Karttunen puolestaan tutki sosiaalityön väitöskirjassaan naisille tarkoitettua, laitoshoitoon sijoittuvaa naistenyhteisöä ja sen hoitoa naiserityisenä päihdehoidon interventiona. Karttunen seurasi päihdehoitolaitoksen päivittäistä työtä, arkea ja tapahtumia sekä haastatteli työntekijöitä.

Karttusen mukaan naisten päihdeongelmissa ja niiden hoidossa korostuvat naisten ongelmallinen suhde itseen, omaan sukupuoleen ja toisaalta miehiin. Kasautuneet psykososiaaliset stressitekijät, vaikea elämäntilanne ja ihmissuhdeongelmat kuormittavat hoitoon hakeutuvia naisia. Haluamme nostaa nämä erityiskysymykset osaksi aluevaalien alla käytävää palveluiden kehittämistä koskevaa keskustelua.

Aluevaltuustot aloittavat työnsä tänä keväänä ja tästä syystä paneudumme naiserityiseen päihdetyöhön. Naiserityisyydellä rikosseuraamusalalla, että päihdehoidossa on paljon yhteisiä piirteitä ja koska tulevien hyvinvointialueiden työhön kuuluu myös päihdehaittojen seuranta, sekä runsaasti päihteistä käyttävien asukkaiden hyvinvoinnista huolehtiminen, on tärkeää tässä kohtaa nostaa esille naiserityisyyden tärkeys päihdepalveluissa.

Päihdehoito on pääsääntöisesti Suomessa sukupuolineutraalia. Teija Karttunen kuvaa omassa väitöstutkimuksessaan asian tilaa niin, että näennäisessä sukupuolineutraaliudessa tai sukupuolen piiloutumisessa ei ole kyse siitä, että vain päihdeongelmia ja päihdetyötä koskevassa tutkimuksessa olisi ikään kuin unohdettu tai sivuutettu sukupuoli tai naiset ylipäätään. Asiaa voi lähestyä myös yleisemmän, useita yhteiskunnallisen toiminnan alueita määrittelevän sukupuolineutraaliuden ideologian kautta Suomalainen hyvinvointivaltio pohjautuu lähtökohtaiseen sukupuolineutraaliuteen, mikä ilmenee erityisesti lainsäädännössä ja julkisissa puhetavoissa (Karttunen 2019, 18.). Palvelut pyritään tuottamaan niin, että ne vastaavat enemmistön tarpeita mahdollisimman kattavasti, mikä saattaa jossain tilanteissa olla tehokasta, mutta vaaraksi jää aina se, että vähemmistön tarpeet jäävät marginaaliin.

Kaisa Tammen naisvankiselvityksestä käy ilmi, että usealla naisvangilla on lapsia. Sama pätee myös päihdetaustaisiin naisiin. Karttunen kuitenkin omassa tutkimuksessaan huomauttaa, että hän haluaa omassa tutkimuksessani tuoda esille naisten päihdehoitoon liittyviä kysymyksiä laajemmasta kuin vain äitiyteen ja perherooleihin liittyvästä tarkastelusta käsin.  Karttunen toteaa, että esimerkiksi Christine Grella on todennut joidenkin tutkijoiden tuoneen esille sen, että politiikkatasolla tapahtuva raskaana olevien ja äitien päihdehoidon priorisointi voi merkitä muiden naisten hoitomahdollisuuksien kapeutumista. Vahvasti äitiyteen, perheeseen ja hoivarooleihin kiinnittyvä lähestymistapa voi sivuuttaa naiset, joilla ei ole lapsia, perhettä tai parisuhdetta. Naisten päihdeongelma on kuitenkin monisävyisempi ja kompleksisempi kuin vain sikiövaurioihin, lastensuojeluun, äitiyteen ja perherooleihin palautuva kysymys. (Karttunen 2019, 21.) Ajattelemme, että äitiyteen ja lastensuojeluun liittyviä tekijöitä ei voida kokonaan sivuuttaa, jos halutaan vaikuttaa laajemmin yhteiskuntaan, kuin pelkästään yksilön saamaan hoitoon, koska lapsuuden kokemuksilla tai taustoilla on merkitystä ihmisten tulevaan toimintaan ja valintoihin. Hoidollisesti ajateltuna ne eivät kuitenkaan saa olla esteenä naiserityisen päihdehoidon kehittämiselle.

Naisvankiselvityksestä käy ilmi, että naisasiakkaan mukana vankilaan tulee tavallaan mukana koko suku ja naisvangin sosiaalinen verkosto, koska naisen roolina on usein kantaa huolta lähimmäisistään. Sama piirre pätee myös päihdepalveluissa. Tämä moninaisuus tulisikin huomioida paitsi päihdepalvelujärjestelmässä, myös sen kehittämisessä.

Karttunen kuvaa omassa väitöstutkimuksessaan hoitoon hakeutumista seuraavalla tavalla: Koska naisten päihdeongelmat ovat usein yhteydessä läheisiin ihmissuhteisiin, voi hoitoon hakeutuminen tarkoittaa näiden suhteiden vaarantumista. Samoin esimerkiksi väkivallan uhriksi joutuminen parisuhteessa voi vaikuttaa päihdeongelmaisen naisen hoitoon hakeutumiseen, jos se merkitsee riskiä väkivallan lisääntymiselle. Naisen hoitoon hakeutumiselle ja edelleen hoidossa pysymiselle voi olla merkityksellistä se, miten muu perheyhteisö ja lähiverkosto naisen päihdeongelmaan suhtautuvat ja millaista päihteetöntä tukea ne voivat tarjota. Lasten menettämisen pelon ohella päihdehoitoon hakeutumisen kynnyskysymyksiksi ja suoranaisiksi esteiksi voivat muodostua naisten kokemukset heihin liitetyistä negatiivisista leimoista, henkilökunnan kielteiset ja stereotypioiden varaan rakentuvat asenteet, omaan päihdeongelmaan liittyvä häpeä ja salailu, perhevelvollisuudet, lastenhoidon järjestämisen ongelmat, taloudelliset vaikeudet ja epäilykset tarjolla olevien palveluiden soveltumattomuudesta itselle. (Karttunen 2019, s. 29)

Nämä saman tyyppiset probleemat yhdistyvät tutkitusti siis sekä naisten kohtaamisessa rikosseuraamusalan asiakkaina, että päihdepalveluiden asiakkaana. Kun uusi hyvinvointialue aloittaa työnsä, se antaa meille mahdollisuuden tarkastella asiakasohjautuvuutta ja palvelukokonaisuuksia kokonaan uudessa valossa. Keskiöön tulisi nostaa tiedolla johtaminen ja asiakkaan yksilölliset tarpeet. Meillä on jo riittävä määrä tutkittua tietoa siitä, että naiserityisyys ei tule riittävällä tavalla huomioiduksi päihdepalveluiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Jos haluamme tuottaa laadukasta päihdepalvelua, joka palvelee yhteiskuntaa myös laajemmin, tulee naiserityisiin kysymyksiin kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Vaikka naiset ovat näiden palveluiden käyttäjinä marginaalissa, on ensiarvoisen tärkeää kiinnittää erityishuomiota naisten onnistuneeseen päihdehoitoon. Naisasiakkaan oikeanlainen hoito kertaantuu, koska sillä voidaan tutkitusti vaikuttaa monen muunkin ihmisen hyvinvointiin.  

Hanna Holopainen, vihreiden varapuheenjohtaja, kansanedustaja, Lappeenranta

Hanna-Kaisa Lähde, ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön koordinaattori, Kymsoten yhtymävaltuutettu, Kotka

LÄHTEET:

Naivankiselvitys 2020 https://www.rikosseuraamus.fi/material/collections/20201019102643/7LDL7zoyH/Naisvankiselvitys_-_Selvitys_naisvankien_olosuhteista%2C_toiminnoista_web.pdf

Teija Karttusen väitöstutkimus, 2019

https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/65481