Kirjoitus on julkaistu alun perin (22.5.2022) Kymen Sanomissa.
Kaakkois- ja Itä-Suomen maakuntien elinkeinopoliittiset strategiat menivät uusiksi yhdessä yössä Venäjän hyökättyä Ukrainaan. On muodostunut välttämätön ja välitön tarve purkaa kaikki Venäjä-riippuvuussuhteet.
Rajamaakunnissa tällä on mittavat vaikutukset kaikkeen logistiikkaverkoista ja energian tuonnista aina teollisuuteen, kulttuuriin, matkailuun, päivittäistavarakauppaan ja asuntomarkkinoille saakka.
Rajamaakunnat eivät saa jäädä pelkkään puskurivyöhykkeen asemaan. Alueellinen yhdenvertaisuus edellyttää tilanteeseen reagointia. On välttämätöntä, että Itä- ja Kaakkois-Suomen erityiset haasteet tässä muuttuneessa maailmantilanteessa huomioidaan kaikessa kansallisen tason päätöksenteossa.
Konkreettisin esimerkki muutoksesta on Saimaan kanava, jonka vuokrasopimuksen Venäjä on uhannut irtisanoa.Itä-Suomen teollisuus on jo joutunut etsimään muita kuljetusreittejä Saimaan kanavan sijasta. Tämä tarkoittaa yritysten kustannusten nousua ja päästöjen lisääntymistä.
Alueelle tarvitaan pikaisesti investointeja rautateihin, joiden kuormitusluvut ovat jo ennestään korkealla tasolla. Kanavan korjaukseen varatut rahat on käytettävä Karjalan radan parannuksiin.
Lisäksi on tarkasteltava mahdollisuuksia korvaavan vesiväylän rakentamiseksi Saimaalta merelle. Aiemmin on selvitetty useita erilaisia vaihtoehtoja, jotka kuitenkin ovat jääneet unohduksiin sen jälkeen kun Saimaan kanavan vuokrasopimus saatiin uusittua. Nyt nuo selvitykset on syytä kaivaa esiin pöytälaatikoista.
Venäjä-pakotteet saivat EU:n lakkauttamaan pikaisella aikataululla Venäjän rajaseutukehittämisen ohjelmat. On tärkeää varmistaa, että ohjelmiin kuuluvaa rahoitusta ei siirretä muualle. Se täytyy voida edelleen hyödyntää raja-alueen maakunnissa. Rahoilla voidaan toteuttaa kestävää siirtymää samalla, kun luodaan myös uutta elinvoimaa ja työllisyyttä.
Itäinen Suomi kantaa mielellään vastuun maanpuolustuksesta. Mutta alueellinen yhdenvertaisuus edellyttää aluevalvonnan tuulivoimarakentamiselle aiheuttamien taloudellisten menetysten kompensoimista.
Esimerkiksi Etelä-Karjalan maakuntaliiton tekemän selvityksen mukaan tutkista tuulivoimalle aiheutuvien rakentamisesteiden aiheuttamat taloudelliset menetykset pelkästään Etelä-Karjalassa ovat erittäin merkittävät: 90 miljoonaa euroa tuulipuistojen elinkaaren aikaisia kiinteistöverotuloja, 2,7 miljardin euron tuulivoimarakentamisen kokonaisinvestointeja sekä työllisyysvaikutukset 35 000 henkilötyövuotta. Nämä menetykset tulee kompensoida alueille esimerkiksi kiinteistöveron tasausjärjestelmän kautta.
Pelkona on, että alueelle suunnitellut energiaintensiivisen teollisuuden uudet kiertotalousratkaisut ja vetytalouden tarjoamat mahdollisuudet jäävät myös toteutumatta. Tämä muodostaa perusteen lisätä elinkeinopoliittisia hankerahoja ja TKI-panostuksia alueille.
Rajamaakunnat jäävät nyt paljosta sellaisesta paitsi, joka normaalioloissa hoituisi itsestään. Oikeudenmukaisella kompensoinnilla ja hyvin kohdennetuilla tuilla pystymme varmistamaan, että nämä alueet pysyvät mukana tulevaisuuden kehityksessä ja pystyvät täysipainoisesti osaltaan tukemaan vihreän siirtymän toteuttamista.