Tällä hetkellä kaivos- ja akkumateriaalitehdashankkeita edistetään kovalla vimmalla. Kaikissa hankkeissa tulee varmistaa, että vesienhallinta on kunnossa eivätkä päästöt vesistöihin kasva. Vihreä siirtymä on avain ilmastonmuutoksen torjumiseen ja päästöjen vähentämiseen. Sen toteuttaminen ei kuitenkaan saa lisätä päästöjä vesistöihin.
On välttämätöntä, että jätevesipäästöille asetetaan sitovat raja-arvot lainsäädännössä ja vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden listaan lisätään sulfaatti ja ksantaatit. Tällä hetkellä veteen laskettavan sulfaatin sallittu määrä määräytyy hankekohtaisesti ympäristölupahakemuksen mallinnusten mukaan. Tämä ei ole kestävä tapa jatkaa.
Puhtaat vesistöt ovat Suomen suuri rikkaus. Kerran pilattua vesistöä on vaikea, lähes mahdotonta palauttaa hyvään tai erinomaiseen kuntoon. Erinomaisessa tilassa olevia vesistöjä on enää vain Pohjois-Lapissa ja Itä-Suomessa. Itämeren rannikkomme on pääosin tyydyttävässä ja välttävässä kunnossa.
Vesistöjen pistekuormittajat on saatu vuosien varrella suhteellisen hyvin kuriin. Asettamalla sulfaatille tiukat raja-arvot voidaan myös uusien pistekuormittajien vaikutukset pitää mahdollisimman pieninä. Sitovilla raja-arvoilla saataisiin myös ennustettavuutta luvitukseen ja vältettäisiin lukuisat oikeustaistelut ympäristöluvista, kun pelisäännöt olisivat kaikille selvät. Tärkeimpänä turvaisimme tietenkin Suomen puhtaat vesistöt.
Suomessa on todistettu monia ympäristövahinkoja: Talvivaarassa kaivoksen sulfaattivesiä laskettiin vesistöön, mikä aiheutti vesistöjen pilaantumisen, terveysriskejä ihmisille ja kalakuolemia. Sulfaattia ja mustaa liejua on vaikea poistaa vesistöstä, ja saastuneet vesistöt ovat käytännössä pilalla ikuisesti. Kokemäenjoella miljoonia simpukoita kuoli, kun Norilsk Nickelin tehtaalta valui kesällä 2014 noin 66 tonnia nikkeliä jokeen.
Akkuteollisuuden merkittävimmät ympäristöongelmat liittyvät sulfaattipäästöihin. Poikkeuksellisen konsentroitunut sulfaattiseos painuu vesistön pohjalle aiheuttaen kerrostumista, happikatoa, fosforin vapautumista ja rehevöitymistä sekä myrkyllisten rikkivedyn ja metyylielohopean muodostumista. Purkuvedet sekä jäteveden korkea lämpötila lisäävät edelleen vesiluontoon kohdistuvia riskejä.
Myös Euroopan komissio on huomauttanut Suomea riittämättömistä toimista vesiluonnon tilan parantamisen. Komissio on käynnistänyt viime syksynä Suomea vastaan rikkomusmenettelyn, sillä olemassa olevat ympäristö- ja vesilupien ehdot eivät edistä vesien ekologisen tilan parantamista. Pelkästään uusien päästöjen rajoittaminen ei siis riitä. Hallituksen tulisikin ryhtyä toimiin myös sen edistämiseksi, että vanhan luvat päivitetään vesipuitedirektiivin vaatimusten mukaisiksi.
Eduskunnan käsittelyssä oleva kansalaisaloite “Suomen vesistöt eivät ole vihreän siirtymän kaatopaikkoja” vaatii sulfaatille tiukkoja raja-arvoja lakiin. Vihreät kannattaa aloitetta. Esimerkiksi Ruotsissa ja Kanadassa on sulfaatille tiukat raja-arvot. Myös Syke on ehdottanut raja-arvoja sulfaatille politiikkasuosituksessaan Jätevesien sulfaattikuorman rajoittamiseksi tarvitaan ympäristönlaatunormit.