Siirry suoraan sisältöön
Etusivu » Blog » Suomi vie Natoon kokonaisvaltaista turvallisuussuunnittelua

Suomi vie Natoon kokonaisvaltaista turvallisuussuunnittelua

Kun päättäjät ulkomailta vierailevat Suomessa, he hämmästelevät väestönsuojia, jotka ovat samalla vaikkapa liikuntasaleja tai varastoja. Hätätilanteessa nämä meille suomalaisille arkiset paikat pelastavat henkiä. Jo koulussa opitaan, mistä väestönsuoja löytyy.

Suomi on kokonaisvaltaisen turvallisuuden edelläkävijä. Turvallisuutemme vaatii paitsi puolustuskykyä myös sisäistä turvallisuutta, huoltovarmuutta, energiaa ja elintarvikehuoltoa sekä väestön henkistä kestävyyttä. Suomi on luonut hyvät raamit yhteistoiminnalle, jossa näistä elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistyönä.

Natossa jäsenmaiden siviilivalmiuksien puutteeseen herättiin vuonna 2016. Sen jälkeen kriisinkestävyys on noussut Natossa merkittäväksi teemaksi, jota jäsenmaat ovat sitoutuneet vahvistamaan. Myös EU:ssa kriisinkestävyyttä on vahvistettu. Vuoden alussa tuli voimaan direktiivi kriittisten toimijoiden kriisinsietokyvystä.

Lisääntynyt keskustelu ei vielä takaa, että kaikki Nato-maat olisivat panneet toimeen ajatuksen kokonaisvaltaisesta turvallisuudesta. Saksalaiset ovat odottaneet jo kuukausia ensimmäistä kokonaisvaltaista turvallisuussuunnitelmaansa.

Suomen malli on ollut edellä aikaansa, ja meillä on siinä annettavaa myös uusille Nato-kumppaneillemme. Tärkein viestimme on laajan, yhteiskunnallisen yhteistyön merkitys turvallisuuden takaajana. Samalle mekin hyödymme: opimme muilta, huoltovarmuuden edellytykset paranevat, ja isompien jäsenmaiden voimavarat auttavat meitäkin.

Nyt rakennetaan Nato-Suomea. Vahvistetaan jäsenmaiden yhteistä kykyä reagoida kriiseihin. Viedään Natoon Suomen osaaminen ja kokemus kokonaisvaltaisen turvallisuuden edistämisestä ja varmistamisesta.

Alviina Alametsä

Euroopan parlamentin jäsen, ulkoasiainvaliokunnan jäsen (vihr)

Hanna Holopainen

kansanedustaja, puolustusvaliokunnan jäsen (vihr)

Kirjoitus on alun perin julkaistu Helsingin Sanomissa 19.6.2023.