Tällä viikolla kohtasin monta sankaria. Urheita ja sisukkaita tavallisia ihmisiä, jotka ovat tarttuneet toimeen kun oman kotimaan vapaus on ollut uhattuna.
Vietin pääsiäisviikon viiden muun kansanedustajan kanssa Länsi-Ukrainassa. Ukrainalaiset ottivat meidät avosylin vastaan. Tämä ensimmäinen matkani Ukrainaan, mutta varmastikaan ei kyllä viimeinen.
Ukrainalaisille on tärkeää, että he saavat tukea ja että heitä ei unohdeta. Venäjän terrori jatkuu viidettä vuotta ja Länsi-Ukrainaakin pommitettiin tällä viikolla.
Olimme Lutskissa keskiviikkoyönä, kun ilmahälytyssovelluksen hälytys herätti ja siirryimme pommisuojaan hotellin kellariin. Yksi Sahed pääsi ilmatorjunnasta läpi ja vaurioitti postin logistiikkakeskusta kaupungissa.
Suomalainen avustusjärjestö Lion Defence ry tekee äärimmäisen tärkeää työtä kouluttamisessa ja tällä reissulla vietiin heidän kanssaan Ukrainan joukoille sadas lahjoitusdrooni.
Pääsimme lisäksi seuraamaan Lion Defencen Ukrainan kansalliskaartille antamaa miinanraivauskoulutusta. Alueen kuvernöörin ja viranomaistapaamisten lisäksi vierailimme paikallisessa koulussa, teknillisellä yliopistolla ja sairaaloissa Lutskissa.
Sairaalassa meille kerrottiin sotavammojen ja erityisesti vaikeiden raajavammojen hoitamisesta ja psykiatrisessa hoitolaitoksessa kuulimme veteraanien henkisten vammojen kuntouttamisesta.
Kiersimme Länsi-Ukrainaa ja kuulimme ukrainalaisia hävittäjälentäjiä sekä eturintaman joukkojen johtoa koulutuskeskuksissa.
Juuri kun olimme eilen aamupäivällä jonottamassa Puolaan tuli hälytysilmoitus erittäin suuresta ilmahyökkäyksestä. Me olimme siinä vaiheessa jo turvassa, mutta sotarikollinen Putin selvästi halusi varmistaa että ukrainalaisten pääsiäinen on mahdollisimman täynnä terroria.
Seurasimme matkan aikana tarkasti myös droonitapahtumia Suomessa ja siitä aiheesta olisi paljonkin kommentoitavaa, mutta palataan siihen myöhemmin.
Nyt yritän laskeutua vähän rauhallisempaan pääsiäisenviettoon perheen kanssa.
