Eläinten hyvinvointi on ollut aina lähellä sydäntäni. Kuluvalla eduskuntakaudella olen pitänyt eläinten asiaa esillä monin tavoin ja tälle sivulle on koottu toimiani
Keskustelussa eläinten hyvinvointilaista (4.10.2022) muistutin, että lakiesitystä on odotettu jo useiden hallituskausien ajan. Odotukset ovat olleet korkealla, ja laajasti on toivottu, että tämä pitkä prosessi tuottaisi maahamme erityisen edistyksellisen lainsäädännön, mutta valitettavasti nämä odotukset eivät oikein ole nyt täyttyneet. Tämä eläinten hyvinvointilaki on toki askel parempaan suuntaan, mutta monelta osin se on jo valmistuessaan jäänyt jälkeen eurooppalaisesta kehityksestä erityisesti tuotantoeläinten hyvinvoinnin osalta
Surullisinta on, että tämä laki ei edelleenkään tuo käytännössä juurikaan helpotusta turkiseläimille. Nyt olisi ollut oikea hetki kuunnella suomalaisten enemmistön ääntä ja tehdä päätös turkistarhauksen lopettamisesta siirtymäajalla.
Lue lisää.
Kiinnitin kirjallisella kysymyksellä (7.2.2022) huomiota siihen, että kuntien eläinlääkintäpalvelujen vähetessä eläinlääkintä on siirtynyt pitkälti yksityisille palvelujen tuottajille ja palvelujen hinnat ovat monin paikoin kohonneet. Hintoja ovat nostaneet myös eläinlääkinnän kehittyminen ja palvelujen ketjuuntuminen.
Palvelujen kallistuminen on puolestaan johtanut niiden siirtymiseen monien vähävaraisten lemmikinomistajien ulottumattomiin. Tiukkojen luottokelpoisuusvaatimusten johdosta osa ei pääse palvelujen piiriin edes eläinlääkintäyritysten tarjoamien lainoituspalvelujen kautta.
Vähävaraiset joutuvat tekemään vaikeita eettisiä valintoja muun muassa lemmikin hoidon, hoitamattomuuden tai lemmikistä luopumisen suhteen.
Kysyin: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä eläinlääkintätoimen kehittämiseksi palvelemaan myös vähävaraisia lemmikkien omistajia?
Luen kirjallinen kysymykseni täältä.
Keskustelussa (21.10.2021) kansalaisaloitteesta Kissakriisi hallintaan kiitin aloitteen tekijöitä ja allekirjoittajia tärkeän asian nostamisesta esiin. Aloitteessa vaadittiin, että kissojen hallitsematon lisääntyminen säädetään lainvastaiseksi, ja sitä, että kaikki kissat tulee tunnistusmerkitä ja rekisteröidä. Kansalaisaloitteessa todettiin, että Suomessa hylätään arviolta vähintään 20 000 kissaa vuodessa. Luku on järkyttävä. Kyseessä on todellakin kissakriisi, kuten aloite ilmiötä kuvaa.
Lopulta kissakriisissä on kysymys meidän arvoistamme ja siitä, miten me haluamme kohdella eläimiä, millaisilla laeilla ja asetuksilla me määrittelemme eläimen arvon ja kuinka me varmistamme, että eläin tulee kohdelluksi ja kohdatuksi siten, että sen elämä ihmisen kanssa on mielekästä, arvokasta ja hyvää.
Lue lisää täältä.
Bloggasin kissakriisistä kansalaisaloitteen käsittelyn yhteydessä. Kirjoitin, että ihminen on antanut kissalle monta roolia – ja välillä melkein tuntuu, että kissatkin antavat erilaisia rooleja ihmisille!
Kissa on parhaimmillaan kumppani, korvaamaton ystävä ja perheenjäsen, jota vaalitaan ja hoidetaan. Toisille kissa on työkaveri, joka auttaa tallissa ja navetassa, pitää hiirikannan kurissa ja huolehtii rehuhygieniasta.
Kissan arvon turvaamiseksi me tarvitsemme asennemuutosta sekä lakia, joka kykenee turvaamaan niin kissojen hyvän elämän kuin myös yhteiselon ympäröivän luonnon ja ihmisten kanssa. Eläinlääkintähuollon resurssit sekä valvontaeläinlääkäreiden riittävät mahdollisuudet puuttua tunnistamattomiin kissapopulaatioihin sekä kissalle vahingolliseen jalostukseen ja pentutehtailuun on turvattava.
Löytöeläinkodeille täytyy määritellä laatukriteeristö sekä selkeät valtakunnalliset toimintamallit, joiden avulla voidaan nopeasti palauttaa tunnistetut kissat omistajalleen ja vastaavasti uudelleensijoittaa kissat joilla ei ole omistajaa. Kissojen steriloinnin ja kastroinnin tulisi olla saavutettavissa ja hinnaltaan kohtuullinen, jotta se on omistajille hyvä ja toimiva vaihtoehto.
Julkisen sektorin tulisi ottaa selkeämpi taloudellinen vastuu kissapopulaatioiden hallinnasta, ja korvata loukutus- ja kuljetuskulut kolmannelle sektorille.
Lue blogini täältä.
Inka Hopsun kanssa bloggasin taannoin suojelukoiriin kohdistuneen väkivallan johdosta. Yleisradio julkaisi tuolloin salaa kuvattuja videoita Saksanpaimenkoiraliiton (SPL) koulutustapahtumista.
On hyvin yksiselitteistä, että suojelukoirien koulutuksessa käytetyt väkivaltaiset menetelmät eivät kuulu 2020-luvulle. Vuosittain nousevat räikeät eläinoikeusloukkaukset kuvastavat surullisen osuvasti eläinsuojelulakimme puutteellisuutta vastata nykykäsitykseen eläinten oikeuksien toteutumisesta ja hyvinvoinnin turvaamisesta.
Suomessa onkin tarpeen käynnistää ensi tilassa työ myös eläinten oikeuksien kirjaamisesta perustuslakiin. Jo sitä ennen on kiireellistä parantaa eläinten hyvinvointia hyvinvointilailla, jonka valmistelu oli tuolloin loppusuoralla. Nykyinen eläinsuojelulaki on vuodelta 1996 ja auttamatta vanhentunut. Viimeisten lähes 25 vuoden aikana on saatu paljon uutta tutkimustietoa eläinten tarpeista ja kognitiivisista kyvyistä. Myös ihmisten asenteet ovat muuttuneet: yli 90 prosenttia suomalaisista haluaa esimerkiksi tuotantoeläimille paremmat olot.
Lue lisää blogistamme täältä.
Jätimme eläinten hyvinvoinnin turvaamisesta kansanedustaja Inka Hopsun kanssa kirjallisen kysymyksen 26.2.2021. Vahvemman lainsäädäntötyön rinnalle tarvitaan mielestämme myös koulutusta niin eläinsuojeluviranomaisille, poliisille kuin tuomioistuinten henkilökunnallekin.
Koulutuksen on myöspohjauduttava uusimpaan tutkimukseen ja tietoon eläinten lajityypillisestä käyttäytymisestä, kognitiivisista kyvyistä sekä eläinten tarpeista. Ajantasaisella täsmäkoulutuksella voitaisiin päivittää vanhentuneita käsityksiä eläinten hyvinvointiin liittyen, jolloin laintulkinta voisi myös muuttua.
Näin voitaisiin välttyä myös siltä, että edellä mainitussa suojelukoirien tapauksessa toiminta on nykyisenkin lainsäädännön valossa näyttäytynyt lainvastaiselta, mutta siihen ei ole voitu puuttua, kun tiettyjen kouluttajien toiminta ei ole tullut julki ja valvonta ei ole toiminut.
Lue kirjallinen kysymyksemme täältä.
Kunnallisvaalien yhteydessä bloggasin EläinVihreiden tuolloin uusista linjauksista otsikolla ”Kuntien tulee palvella kaikkia kuntalaisia – myös nelijalkaisia”.
Kunnat kantavat suuren vastuun kuntalaisten hyvinvoinnista, viihtyvyydestä sekä elämänlaadusta. Tämä pitää paikkansa myös eläinkuntalaisten osalta.
Eläimet ovat kiinteä ja erottamaton osa elämäämme. Ne ovat läsnä kaikissa arkisissakin tilanteissa – villasukissa ja ruokapöydässä, lintulaudalla tai metsäpolulla. Ja tietenkin kotona ystävinä ja perheenjäseninä, työtovereina ja elannon lähteenä.
Kuten lastensuojelussa, myös eläintensuojelussa ennaltaehkäisy ja riittävät resurssit turvaavat parhaat ja pidemmän päälle myös taloudellisesti järkevimmät ratkaisut.
Eläinvaikutusten arviointi tulisi ottaa osaksi kuntien päätöksentekoa. Esimerkiksi hankinnoissa ja kilpailutuksessa olisi syytä huomioida päätöksen vaikutukset myös eläineettisestä näkökulmasta. Kaupunkien apurahoja sekä rahoitusta myöntäessä voitaisiin käyttää perusteena esimerkiksi tutkimuksen ja toiminnan eettisyyttä sekä eläinvaikutuksia.
Kunnat ovat myös avainasemassa suojelemassa uhanalaisia lajeja ja turvaamassa järkevää ja toimivaa petopolitiikkaa. Riittävien ja toimivien suojelualueiden kaavoittaminen sekä kaavoituksen toteuttaminen siten että se huomioi esim. kunnan alueen petomäärät ja asuinpaikat helpottavat luonnonvaraisten eläinten ja ihmisten rinnakkaiseloa.