Eduskunta käsitteli 21.10.2021 kissakriisiä koskevaa kansalaisaloitetta KAA 4/2021 vp. Puheenvuorossani vaadin riittäviä resursseja kriisin ratkaisuun.
Arvoisa puhemies! Me olemme täällä tänään käsittelemässä kansalaisaloitetta kissakriisistä. Suuri kiitos aloitteen laatijoille ja lukuisille allekirjoittajille tämän tärkeän asian esiin nostamisesta.
Aloitteessa vaaditaan sitä, että kissojen hallitsematon lisääntyminen säädetään lainvastaiseksi, ja sitä, että kaikki kissat tulee tunnistusmerkitä ja rekisteröidä. Kansalaisaloitteessa todetaan, että Suomessa hylätään arviolta vähintään 20 000 kissaa vuodessa. Luku on järkyttävä. Kyseessä on todellakin kissakriisi, kuten aloite ilmiötä kuvaa.
Hylättyjen ja villiintyneiden kissojen populaatiot kuormittavat suomalaisia eläinsuojelujärjestöjä. Vaikka laki vaatii kuntia huolehtimaan löytöeläimistä, toiminta on monin paikoin todellisuudessa pitkälti vapaaehtoistoiminnan ja lahjoitusten varassa.
Populaatiokissat ovat monesti sisäsiittoisia, ja ne kärsivät lukuisista terveydellisistä ongelmista. Ne ovat usein puolivillejä ja vaativat kesyttämisen, jotta niiden uudelleensijoitus on mahdollista. Populaatioiden hoitaminen vapaaehtoisvoimin onkin työlästä ja erittäin kallista.
Arvoisa puhemies! Ihminen on antanut kissalle monta roolia, ja välillä melkein tuntuu, että kissatkin antavat erilaisia rooleja ihmisille. Kissa on parhaimmillaan kumppani, korvaamaton ystävä, perheenjäsen, jota vaalitaan ja hoidetaan. Toisille kissa on työkaveri, joka auttaa tallissa ja navetassa, pitää hiirikannan kurissa ja huolehtii rehuhygieniasta. Joku näkee kissan petona, joka tappaa pihan pikkulinnut ja sotkee lapsien hiekkalaatikot.
Monelle vapaaehtoiselle eläinsuojelijalle kissat ovat loputon sotatanner kissojen hyvinvoinnin, lain ja oman jaksamisen kanssa. Kunnille kissat ovat löytöeläintaloja työllistävä kuluerä, joka yleensä yritetään hoitaa mahdollisimman edullisesti. Monta erilaista näkemystä, ja jokainen niistä omalla tavallaan oikea ja oikeassa.
Lopulta kissakriisissä on kysymys meidän arvoistamme ja siitä, miten me haluamme kohdella eläimiä. Millaisilla laeilla ja asetuksilla me määrittelemme eläimen arvon, ja kuinka me varmistamme, että eläin tulee kohdelluksi ja kohdatuksi siten, että sen elämä ihmisen kanssa on mielekästä, arvokasta ja hyvää. Eläinsuojelullisesti suurin ongelma Suomessa todellakin tällä hetkellä ovat populaatiokissat ja kissat, joita kukaan ei tunnista tai tunnusta omakseen.
Yksi leikkaamaton kissa voi tehdä vuodessa jopa neljä pentuetta, joten jo kaksikin kissaa voi saada aikaan hallitsemattoman kissapopulaation hyvin lyhyessä ajassa. Tämä on tuhoisaa paitsi kissoille itselleen myös ympäröivälle luonnolle. Tällaisten ongelmien synty olisi hyvin yksinkertaisesti estettävissä vaatimalla tunnistusmerkintää kaikille kissoille.
Tunnistusmerkintä auttaisi myös ylityöllistettyjä löytöeläintaloja palauttamaan kissat omistajille nopeammin ja helpommin. Mutta tunnistusmerkintä ei yksin riitä. Kissan arvon turvaamiseksi me tarvitsemme asennemuutosta sekä lakia, joka kykenee turvaamaan niin kissojen hyvän elämän kuin myös yhteiselon ympäröivän luonnon ja ihmisten kanssa.
Eläinlääkintähuollon resurssit sekä valvontaeläinlääkäreiden riittävät mahdollisuudet puuttua tunnistamattomiin kissapopulaatioihin sekä kissalle vahingolliseen jalostukseen ja pentutehtailuun on turvattava. Löytöeläinkodeille täytyy määritellä laatukriteeristö sekä selkeät valtakunnalliset toimintamallit, joiden avulla voidaan nopeasti palauttaa tunnistetut kissat omistajalleen ja vastaavasti uudelleensijoittaa kissat, joilla ei ole omistajaa. Kissojen steriloinnin ja kastroinnin tulisi olla saavutettavissa ja hinnaltaan kohtuullinen, jotta se on omistajille hyvä ja toimiva vaihtoehto.
Julkisen sektorin tulisi ottaa selkeämpi taloudellinen vastuu kissapopulaatioiden hallinnasta ja korvata kolmannelle sektorille loukutus- ja kuljetuskulut.
Mikä sitten on kissan hyvää elämää? Kissa, niin kuin kaikki eläimet, tarvitsee suojaa, ruokaa ja virikkeitä sekä sosiaalisia kontakteja voidakseen hyvin. On meistä ihmisistä kiinni, kuinka me voimme nämä kissan tarpeet täyttää.
Jollekulle ainoa oikea tapa on antaa kissan liikkua ulkona tai metsästää hiiriä tallissa. Toisille se on sisätiloihin rakennetut kiipeilypuut ja riittävä määrä leluja sekä lajitoveri, jonka kanssa temmeltää. Kissan hyvä elämä on varmasti mahdollista toteuttaa monella tapaa, ja siksi onkin tärkeää, että keskustelua ja erityisesti tutkimusta kissan hyvinvoinnista lisätään. Samalla on tärkeää ottaa askeleita oikeaan suuntaan, ja kissan tunnistusmerkintä auttaisi ratkaisemaan edes osan ongelmista.