Olen viikonloppuna käynyt mielessäni läpi alkuvuoden tapahtumia. Venäjän brutaali hyökkäys Ukrainaan laittoi myös eduskunnan työkalenterin kokonaan uusiksi.
Hyökkäys Ukrainaan oli samalla hyökkäys koko Eurooppaa vastaan. Ukrainalaiset taistelevat koko Euroopan vapauden puolesta. Venäjä on pysäytettävä tai koko Eurooppa on vaarassa.
Eurooppa on kokoontunut ennennäkemättömällä tavalla yhteen tukemaan Ukrainaa.
Aluksi tämä yhtenäinen rintama olikin hyvin vahva, mutta sittemmin siihen on tullut myös hieman säröjä.
Erityisesti energiariippuvuus ja kaasutoimitusten mukanaan tuoma kiristysruuvi on tarjonnut Venäjälle mahdollisuuden koetella tuon yhtenäisyyden kestävyyttä.
Olemme käännekohdassa. Meidän on yhä uudelleen lunastettava lupauksemme seisoa ukrainalaisten siskojen ja veljien rinnalla.
Silloinkin kun se tekee kipeää.
Sota on sellaista. Se tekee kipeää.
Se osuu meihin suomalaisiinkin kipeästi.
Mutta meidän vaikeutemme eivät ole mitään verrattuna urhean Ukrainan kansan menetyksiin.
Kyllä kai juuri meiltä löytyy tahtoa seisoa vahvana yhteisessä rintamassa vastoinkäymisistä huolimatta?
Minun mielestäni vastaus on selkeä:
Me emme voi jatkaa tavalliseen tapaan. Business as usual ei ole mahdollista.
Siksi meidän on laitettava turistiviisumien myöntäminen jäihin.
Se olisi tarpeellinen vahva viesti Venäjälle: Suomi ei hyväksy sotarikoksianne. Suomi seisoo ukrainalaisten rinnalla.
Слава Україні!