Puheenvuoroni 4.10.2022 translain lähetekeskustelussa.
Arvoisa puhemies! Olemme käsittelemässä hallituksen esitystä laiksi sukupuolen vahvistamiseksi eli niin sanottua translakia. Tässä lakiesityksessä on kysymys siitä, että mahdollistamme jokaiselle ihmiselle oikeuden tulla kohdatuksi ja nähdyksi omana itsenään. Tässä laissa on kysymys ihmisoikeuksista, inhimillisyydestä ja ihmisyydestä. Tämä laki vahvistaa itsemääräämisoikeuden toteutumista.
Vanha laki kytkee transihmisten juridisen sukupuolen vahvistamisen lääketieteellisiin hoitoihin, mikä on aivan turha vaatimus, joka ainoastaan kuormittaa yksilöitä sekä myöskin yhteiskuntaa. Suomi onkin ainoa Pohjoismaa, jossa transihmiseltä esimerkiksi vaaditaan lisääntymiskyvyttömyyttä juridisen sukupuolen vahvistamiseksi sekä vuosia kestäviä lääketieteellisiä tutkimusprosesseja.
Uudistus ei vie keneltäkään mitään pois
Tämä uudistus ei vie keneltäkään mitään pois, toisin kuin joistakin täällä salissa tänään käytetyistä puheenvuoroista voisi päätellä, mutta tämän lakiuudistuksen merkitys transihmisille itselleen on valtava.
On aivan selvää, että se voimaannuttaa transihmisiä, se vähentää tilanteita, joissa arjessa he kuormittuvat siitä, että nyky-yhteiskuntamme ihan turhaan tietyissä tilanteissa sukupuolittaa heitä väärin.
Erityisesti transnuorten kohdalla tämä näkyy vahvasti, ja onkin sääli, että tämä lakiesitys on siitä puutteellinen, että se rajaa alaikäiset pois tämän lain soveltamisen piiristä, mutta toivottavasti sitten jatkossa saamme tähän myös muutoksia, kuten täällä on monessakin puheenvuorossa edellä vaadittu.
Täällä salissa joissakin puheenvuorossa tänään vaadittiin vahvempia arvioita esimerkiksi tämän lain vaikuttavuuksista ja lapsivaikutusten arviointia. Nostaisin kuitenkin esiin sen, että meillähän on varsin laajat kokemukset nykylainsäädännön tilanteesta, ja se osoittaa, että muutoksia tarvitaan.
On aivan selvää, että transihmiset tällä hetkellä kokevat suurta pahoinvointia. Meillä on vahvaa tilastollista näyttöä siitä, erityisesti transnuorten pahoinvoinnista. Tutkimusten mukaan 80 prosenttia transnuorista ilmoittaa kokeneensa esimerkiksi koulussa asiatonta kohtelua, kiusaamista tai syrjintää.
Useampi kuin joka toinen transnuori on ajatellut itsensä vahingoittamista tai itsemurhaa. On aivan välttämätöntä, että me yhteiskuntana puutumme siihen, ja silloin meidän täytyy tehdä uudistuksia, joilla vähennämme transihmisten kuormittumista.
Tätä keskustelua tänään on ollut paikoin aika vaikea kuunnella. Se on tuntunut raskaalta täällä salissa, ja uskon, että moni kuulija tuolla ruutujen äärellä, lehtereillä on myös tuntenut samoin.
Tähän lakiuudistukseen on kohdistunut valtavasti odotuksia, ja lähes poikkeuksetta tässä kolmen ja puolen vuoden aikana, kun olen käynyt suomalaisten nuorten kanssa läpi sitä, mitä odotuksia heillä on eduskunnalta ja meiltä kansanedustajilta, näissä keskusteluissa on nostettu esiin nimenomaan tämä lakiuudistus ja siihen kohdistuvat odotukset.
Nuoret vaativat translakia
Olen aivan valtavan ylpeä suomalaisista nuorista, jotka hyvin laajasti ovat osoittaneet vahvaa solidaarisuutta omia ikätovereitaan kohtaan.
Nuoret, jotka itse eivät ole transnuoria, ovat silti lähes poikkeuksetta vaatineet, että tämä asia korjataan, koska he vierestä seuraavat sitä, kuinka heidän ikätoverinsa tulevat väärin kohdelluiksi ja epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi, ja he haluavat tähän muutosta.
On aivan selvää ja toiveissa on, että tulevaisuudessa keskustelu näistä asioista on helpompaa. Ajattelen, että ehkä tämä keskustelu tänäänkin, ja myöskin ne yhteydenotot, mitä on tullut, kun tätä lakiesitystä on hallitus valmistellut, varmaan kertovat siitä, että tähän aiheeseen ihan aidosti liittyy myöskin epätietoisuutta ja pelkoja ja huolia.
Niitten hälventämiseksi tätä keskustelua tarvitaan, vaikka se ajoittain onkin raskasta ja uskon, että osa transihmistä myös kokee tämän raskaaksi. Mutta tämä on prosessi, joka on käytävä, jotta me kaikki ymmärrämme paremmin sitä, minkälaisia erilaisia elämäntilanteita ja kohtaamisia ja kuormittumista ihmisillä täällä Suomessa on, ja pyrimme niitä korjaamaan.
Täällä on nostettu muutamassa puheenvuorossa esiin se, että mikä on se ongelma, mikä on se ihmisoikeusongelma, johon nyt tarvitaan korjausta. Kysymys on nimenomaan siitä, että todella monessa tilanteessa tämä meidän järjestelmä asettaa transihmiset — ja edelleenkin tämänkin lain voimaan tultua transnuoret, alaikäiset transnuoret — tilanteisiin, joissa he esimerkiksi bussia käyttäessään tai kirjastosta kirjoja lainatessaan joutuvat jatkuvasti tämän valtavan kuormittumisen kohteeksi, henkisen kuormittumisen kohteeksi.
Heillä on siellä semmoinen tilanne, että he pelkäävät, että tulevat sukupuolitetuksi väärin, koska edelleenkin esimerkiksi henkilöllisyyden todentamisessa käytetään paljon sukupuolittamista aivan turhaan. Myöskin meidän koulujärjestelmässä on suuria eroja siinä, mikä eri kouluissa on se osaaminen ja tietoisuus ammattilaisten kesken siitä, kuinka sateenkaarinuoria kohdataan. On aivan välttämätöntä, että tätä osaamista lisäämme.
Täällä on monissa puheenvuoroissa myöskin nostettu esiin ajatukset siitä, että tämän sijaan tarvittaisiin lisää resursseja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Olen aivan samaa mieltä.
Tämän lisäksi tarvitaan panostuksia sosiaali- ja terveyspalveluihin. On tullut esiin se, että esimerkiksi korona-aika on aiheuttanut aivan valtavia ongelmia esimerkiksi transpolille pääsyn suhteen.
Tätä ongelmaa varmaan korjaamme pitkään, niitä vaurioita, mitä se jonottaminen on aiheuttanut nuorille, ja tarvitsemme lisää resursseja. Meidän täytyy huolehtia, että vuodenvaihteessa aloittavilla hyvinvointialueilla on riittävät resurssit ja myös osaaminen transnuorten ja heidän läheistensä kohtaamiseen ja heidän tukemiseensa, joten työtä vielä riittää.
Kiitoksia hallitukselle tästä lakiesityksestä.